perjantai 19. joulukuuta 2014

Tarpeetonta tietoa?




Muistatteko tällaisen ritirimpsun?
Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar..Kolme vielä lisää, mitkä? (Jos ette tiedä, vastaus on kirjoituksen lopussa).

Minä kyllä muistan, sillä olen käynyt vanhaa kelpo kansakoulua neljä vuotta ja sen jälkeen keskikoulua viisi vuotta. Kyllä niissä ritirimpsut oppi ulkoa. Rohkenen epäillä, että nuorempi ikäpolvi on jäänyt vaille tällaisia riemuja.

Sen sijaan muististani on kadonnut, mitä väkeä nämä listalla mainitut ovat. Raamattuun ne kyllä liittyivät, jonkun poikia ja veljiä. Mutta sille haen selitystä, miksi oli niin taivaallisen tärkeää opetella tällaisen väenpaljouden nimet ulkoa. Muistan, että opettaja kuulusteli tarkasti, että jokainen oppilas osasi listan. Jos ei osannut, seurauksena oli laiskanläksyille jäänti oppituntien jälkeen niin pitkäksi aikaa, että varmasti osasi.

Muitakin ulkoa opeteltavia listoja oli vaikka kuinka paljon. Raamatun kirjojen nimistä oli muistisääntö: Room-Ko-Ga-Ef-Fili-Kol-Tes ja jotain lisää. Loppupäätä on saa mieleen. Pohjanmaan joet pohjoisesta etelään: Oulu-, Siika-, Pyhä-, Kala-, Lesti-, Perho-, Teeri-, Ähtävä-, Lapua- ja Kyröjoki. Seitsemän veljeksen nimet. Ruotsin ja Yhdysvaltain suuret järvet ja Tanskan saaret, rinnastus- ja alistuskonjunktiot, sijamuodot ja päätteet, pituus-, paino- ja tilavuusmitat, Suomen presidentit.

Sävellajien rimpsua en saa muististani kaivetuksi. Jotenkin näin se meni: Fiksusta boksista - - Aatami ja Eeva - -.  Tämä oli jo oppikouluaikaa. Siellä tulivat myös kemian alkuaineiden lyhenteet ja jotain numeroita niiden perään, saksan prepositiot ja heikot verbit, ja kaikenlaista muuta.
Aivan erityisesti muistan loputtomalta tuntuvan määrän ulkoa opeteltuja virsiä, maakuntalauluja ja isänmaallisia lauluja.  Ne tuntuvat edelleenkin olevan muistissa, jos sellaisia radiosta kuulee.


Koulun ulkopuolellakin riitti ulkoa muistettavaa. Sukulaisten ja tuttavien puhelinnumerot oli syytä muistaa, sillä lankapuhelimen aikaan ne eivät olleet puhelimen muistissa. Minä muistan vieläkin muutaman kaverini ja erityisesti kolmen kivan tytön puhelinnumerot 60-luvun Jyväskylästä. Äitini tuntui muistavan kaikkien sukulaisten ja tuttavien syntymä-, nimi- ja hääpäivät ulkoa. Hän ei tarvinnut mitään muistikirjoja, onnittelukortti lähti aina ajallaan.

Viime kesänä selailin kesäasuntoni kirjahyllystä löytynyttä alan mestariteosta (kuva). Se on täynnä kaikenlaista kansakoulutyyppistä ulkoa muistettavaa. On kaikkien maiden liput, rahat ja pääkaupungit, kuntien ja kaupunkien vaakunat ja asukasmäärät, loputon määrä erilaisia mittayksiköitä, historiallisia hallitsijoita ja vuosilukuja. Maantietoa, kulttuurihistoriaa, taiteita, filosofiaa.  Ja käytännöllistä sälää: solmuja, merimerkkejä, nokkeluustestejä, ruokaohjeita, kasvien tunnistusohjeita, koneiden rakenteita. Kaiken seassa syvällisiä mietelauseita suurilta ajattelijoilta.

Mielenkiintoinen kirja. En viitsinyt opetella mitään ulkoa, mutta jatkan selailua ensi kesänä, siellä kesäkodin suuren vaahteran alla aurinkotuolissa.

Vastaus alun kysymykseen. Kolme viimeistä nimeä tärkeään listaan ovat  Sebulon, Joosef ja Benjamin

Painakaa visusti muistiin!



6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tulihan nuo Jaakobin poikien nimet aikanaan opeteltua niin, että muistissa pysyvät vielä yli 50 vuoden päästä. Hyvin mielessä ovat myös vanhan ja uuden testamentin kirjat. Kumma juttu, että nykyään salasanojen muistaminen on lähes mahdotonta.
Sinttu

Kari Rydman kirjoitti...

Mutta mikäs se on Jaakopin poikain isän nimi? Kyllähän noista muistirimpsuista on ollut paljon hyötyä, saksan kieliopissa kumminkin. (Vasta yli nelikymppisenä tajusin että datiivia/akkusatiivia käyttävien rimpsu oli pornokertomus "An, auf, hinter, in..."). "Ante, apud, ad, ..." -laulusta oli hyötyä, kuten latinasta ylimalkaankin. Ja kreikasta. Ilman niitä en ymmärtäisi puoliakaan esimerkiksi avanseeratusta englannista, italiasta ja ranskasta nyt puhumattakaan. Jopa hebrean alkeistakin on ollut hyötyä. Ja koska sekä Raamattu että kristinusko ovat eurooppalaisen kulttuurin perustoja, arvelen että Jaakopin poikain nimistäkin on ollut jotain hyötyä. Ihan vähän ainakin.

Anonyymi kirjoitti...

Aah, apua! Ääneennaurukohtaus. On sitä tuhlattu tosi tarpeelliseen... Sen sijaan, että olisi ohjattu itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun, totunnaisuuksien kyseenalaistamiseen ja humaaniin asenteeseen.

Onneksi koulusta huolimatta moni on oppinut muutakin kuin ulkoläksyt.

Åboriginal

Dessu kirjoitti...

Mielenkiintoisia kommentteja, erilaisia näkökulmia.

En tiedä, onko kyseessä Aika kultaa muistot -ilmiö, mutta en osaa enää ikämiehenä pitää kovin negatiivisena asiana noita muinaisia ulkläksyjä. Tuli niistä tuo Karin kuvaama yleissivistyksellinen ulottuvuus, nimenomaan Raamatusta, vaikka aate sinänsä ei tarttunutkaan. Kyllä Raamatusta löytyvät ne arkkityyppiset "suuret kertomukset", jotka olivat aivan välttämättömiä minulle, kirjallisuudesta itselleni koulutuksen ja ammatin hankkineelle.

Millainen merkitys ulkoa opettelemisen vaivalle on ihmiseksi kasvamisessa ja humanistisen ajattelun kehittymiselle, siitä olisin taipuvainen anatmaan myönteisen lausunnon. Muisteltakoon vaan oppimisen ja sivistyksen historiaa aivan antiikista tai renessanssista alkaen. Vaivalla ja tuskalla...

Sen sijaan vaivan ja tuskan yksityiskohdista voi olla kriittinen. Ehkä ulkoa opeteltavaksi olisi löytynyt hyödyllisempääkin aineistoa kuin Jaakobin poikien nimilistoja.

Dessu


Anonyymi kirjoitti...

Jå, hupi liittyikin lähinnä ulkoaopettelun sisältöön. Saksan kielen ritirampsut ovat hyödyksi, ja onhan kielten opettelu ylipäätäänkin paljolti ulkoa opettelua. Ymmärrän myös yleissivistys-näkökulman, täysin relevantti. Ehkä koulumme puutteet (ainakin vielä 70-80 -luvulla) luovuuden, kriittisyyden ja yksilöllisyyden tukemisessa saavat kriittiseksi ulkoläksyjä kohtaan...

Å

Merja kirjoitti...

Keskikoulussa piti kerätä kasveja ja sitten opetella niiden nimet myös latinaksi. Silloin muistan ensimmäisen kerran elämässäni ajatelleeni, että tässä hommassa menee aika hukkaan. Näin jälkikäteen ajatellen tuli sitä tuhlattua muuhunkin, paljon tarpeettomampaan.