Olen ollut
melkein kahdeksan kuukautta puolieläkkeellä. Hyvin olen pärjännyt. Ei ole
ilmennyt ylitsepääsemättömiä vapaa-ajanvietto-ongelmia.
Sopimuksesta
on jäljellä vähän yli kaksi kuukautta. Toimin äitiyslomalla ja hoitovapaalla
olevan vakituisen ulkomaanosaston osastopäällikön sijaisena vuoden loppuun. Se oli
ennen minun vakituinen virkani, mutta halusin muutama vuosi sitten luopua siitä
alituisten ulkomaanmatkojen vuoksi. Sijaiseksi kuitenkin suostuin, kun
matkustamisen määrä näytti kohtuulliselta.
Jo jonkin
aikaa on ollut silmin havaittavissa, että uusi äitiysloma uhkaa lopullista
eläköitymistäni. Niinpä olen saanut mietittäväkseni, suostunko jatkamaan
sijaisuuttani.
Suuri
päällikköni muisti, että viimeksi venkoilin liian pitkään ennen kuin tein
päätöksen. Kun hän silloin pyysi lopullista päätöstä, sanoin, että
"Vastaukseni on EHKÄ, ja se on lopullinen".
Nyt piti
vastata yhdellä sanalla Kyllä tai Ei.
Tarkasteltiin
tulevan vuoden tehtävien sisältöä ja aikatauluja. Työtehtäviini sisältyisi kymmenkunta
projektia, suunnilleen yksi kuukaudessa. Suuri osa kirjoitus- ja
valmistelutöistä olisi hoidettavissa etätyönä. Kaikki tarvitsemani
sihteeripalvelut saisin edelleen neiti B:ltä. Ei pakkoa osallistua
Vuoronvarausviraston viikkokokouksiin, ei kokousten puheenjohtajan tehtäviä, ei
esimiestehtäviä - riittää kunhan raportoin tarvittaessa työvaliokunnalle,
muutoin suoraan viraston päällikölle. Ulkomaanmatkoja tulisi neljä tai viisi.
Kesäkuukausina vain yksi.
Yhden
illan mietin. Tarjous tuntui pikku puuhastelulta entisiin aikoihin verrattuna.
Minulla on tarpeelliset kontaktit jo vanhastaan ja asiaosaaminen kunnossa.
Silti
pikkuisen venkoilin vastauksessani. En vastannut yhdellä sanalla Kyllä tai Ei.
Vastasin kahdella sanalla, kuten otsikossa lukee, sillä en ollut ihan varma, onko tämä viisasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti