Päivän kohu-uutisesta muistui
mieleen kohtaus muutama vuosi sitten vanhainkodin pihassa. Olin menossa
tapaamaan iäkästä sukulaistani, mutta hän oli hieronnassa ja jouduin
odottelemaan. Istuin pihapenkille lukemaan lehteä.
Kohta
siihen tassutteli tohveleissaan rollaattoriin nojaten pienikokoinen mummeli,
selkä köyryssä, askeleet viisisenttisiä, villasukat sykkyrässä. Hän puhui
itsekseen, katkeamatta. Olin havaitsevani puheessa kantahämäläistä murretta. Hän
ei huomannut minua, vaikka ajoi rollaattorillaan aivan edestäni.
Sitten hän
ilmeisesti huomasi jalkani, jotka jouduin vetämään pois rollaattorin pyörän
edestä. Hän pysähtyi, katsoi minua pitkään pää kallellaan. Puhe katkesi.
Pitkään
hän tarkasteli minua. Sitten hän jatkoi menoaan ja lausui arvionsa:
- Kyä siin
o ruma mies.
* *
*
Myöhemmin
olen kuullut lohdullisemmankin arvion (tämän olen tainnut aiemminkin blogissani
mainita, mutta tulkoon toistetuksi). Mainio sihteerini neiti B. arvioi kerran,
että olen "kohtalaisen komea mies".
Suomalaisen
antama kehu ei koskaan ole varauksetonta, ei edes neiti B:n, vaikka hänessä on
myös tanskalaista verenperintöä. Hän nimittäin jatkoi: "... ainakin
nenästä ylöspäin".
* *
*
Kahdesta
arvioitsijasta on syytä luottaa enemmän jälkimmäiseen. Neiti B. on pätevä ja osaava miltei
missä tahansa, miksei siis tässäkin. Valokuvastani sen voi todeta kuka tahansa, tosin
siinä on kesäloman jäljiltä hieman enemmän hippimäisyyttä kuin normaalissa
töölöläisessä kaupunkihabituksessani.
Kai minun
täytyy myöntää, että olen kerrankin samaa mieltä erään puoluejohtajan kanssa,
jonka kanssa yleensä en ole samaa mieltä mistään. Hän sanoi, että Suomi
on täynnä rumankomeita miehiä, jotka yleensä ovat luotettavia.
Minkään
puolueen vaaliehdokkaaksi en silti suostunut tälläkään kertaa, joten en päässyt mihinkään sosiaalisessa mediassa leviävään ryhmäkuvaan. Luulen, että oheisessa, löytämässäni kuvassa on niitä jotka suostuivat (piirtänyt Kimmo Taskinen HS-Teema 4-2009). Varma en ole, ja puoluetta
en tietenkään tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti