Päivä
kului kokouksessa ja lounaalla hotelli Marskissa. Enpä ole siellä vuosiin enää
tullut käyneeksikään. Joskus kauan sitten se oli pressiklubin paikka. Nyt
paikka oli ikävystyttävän tuntuinen, sellainen kuin hotellit kaikkialla ovat.
Kokouksessa
otin taakakseni uuden projektin - en voinut olla ottamatta. Vuoronvarausvirasto
siirtää vanhat arkistonsa digitaaliseen muotoon - siihen on nyt määräraha. Se
tarkoittaa, että laaja mappiarkistomme tyhjennetään ja kaikki tarpeellinen
skannataan ja sitten turha tuhotaan ja säilyttämisen arvoinen tarjotaan
Valtionarkistoon.
Minä otin
vaivakseni vanhimman aineksen. Sen vuoksi minun pitää selata läpi suuri määrä
Mercantil-mappeja. Niiden sisältöä tuskin kukaan on koskaan käynyt läpi. Nyt
minä käyn. Niissä tuskin on paljonkaan skannaamisen arvoista.
Alustavasti
arvioin, että jos selaan läpi kaksi mapillista viikossa, työni kestää vuoden.
Voin tehdä urakan kotonani, konttorille ei sitä varten tarvitse vaivautua. VVV
hoitaa kuljetukset. Kesällä en selaa.
Pohdittavaksi
jäi, kannattaako selaaminen aloittaa vanhimmasta vai nuorimmasta mapista.
Molemmilla on puolensa - hyvät ja huonot. Jos aloitan vanhimmasta, en pysty
arvioimaan eri projektien myöhempiä vaiheita. Voin heittää roskiin
vähäpätöiseltä tuntuvia aloitteita, joista onkin myöhemmin tullut jotain
merkittävää. VVV:n vanhoista diaareista ei voi nähdä, onko jokin projekti
edennyt vai sammunut.
Luultavasti
on viisasta edetä takaperin. Uusimmasta mapista näen lopputuloksen. Sitä
vanhemmista mapeista löydän lopputulosta edeltävät vaiheet. Jos mitään
lopputulosta ei ole, ei liene tarpeellista säilyttää edeltäviä vaiheitakaan -
siis sellaisia loputtoman runsaita aloitteita, ehdotuksia, suunnitelmia ja
tavoitteita, jotka eivät ole johtaneet mihinkään.
Onneksi en
joudu itse kiipeilemään arkistokammion korkeilla hyllyillä oikeaa mappia
etsien. Kiipeilyn hoitaa sihteerini neiti B. Hän on muun pätevyyden ohella
käynyt sirkuskoulun ja kelpaa vaikka akrobaatiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti