Kutsuin ystäväni pienimuotoiseen
syntymäpäiväjuhlaan. Valmistelussa iski taas kerran harmistus, ettei enää ole pieniä
kivijalkakauppoja, joista saisi herkkuja. On vain kahden ison ketjun
marketteja.
Töölöntorilla oli vielä muutama vuosi sitten herkkukauppa.
Ei ole enää. Kappahalleista saisi vielä laatutuotteita, mutta sellaisia ei enää
ole lähellä.
Erityisen harmillinen esimerkki on leipä. Marketeissa ne
ovat enimmäkseen selluloosan makuista tehdastavaraa. Pienten
kotileipomoiden aika taitaa olla lopullisesti ohi.
Vielä Helsinkiin muuttaessani (1970) täälläkin oli
laatuleipää. Muistiini jäivät mm. pietarinlimppu, Elannon eloleipä ja Fazerin
sämpylät. Niissä oli aromia. Enää ei ole kuin muovipussiin pakattuja nihkeitä,
valmiiksi viipaloitua bulkkituotteita, jotka eivät tuoksu miltään. Kesäkotini
maisemissakin pohjoisella Pirkanmaalla on parempaa. Siellä on sentään Linkosuon
rievää, Leivon vuokaleipää, Pälkäneen perunalimppua ja Pirjon porkkanasämpylöitä.
Olen vuosien varrella päässyt maistamaan monia maakuntien
perinneleipiä. Joukossa oli varsinaisia herkkuja. Jostain on muistikirjaani
tallentunut aiheeseen liittyvä Kanteletarta mukaileva loru (lorun alkuperä on
jäänyt merkitsemättä - tietääkö joku?):
"Oli ennen marjasanki,
marjasangesta sepiikki,
sepiikistä lättäkyrsä,
lättäkyrsästä läpyskä,
läpykästä krällilimppu,
krällilimpusta topakku,
topakusta ristileipä,
ristileivästä pielava.
Lapsuuteni parhaat leivät sain sukulaispaikassa maalla,
jossa emäntä leipoi itse ja kirnusi päälle voita. Jyväskylässä oli muutama
pieni kotileipomo ja isompi Ruthin leipomo. Erityisen hyvä muistikuva jäi
Kuopiossa sijainneesta Hätisen leipomosta 1970-luvulla. Vietin sillä suunnalla
vuoden verran ja tulin asiakkaaksi. Ei taida Hätistäkään enää olla. En ole
tullut sen koommin poikenneeksi siellä päin.
Huonoon suuntaan tässäkin on kehitys mennyt. Tarvittaisiin
niitä pieniä kauppapuoteja (sellaisia kuin kuvassa - Elanto) ja niihin
tavarantoimittajia. Mutta tiedän kyllä, etteivät sellaiset pärjää
jättiläismarketeille.
4 kommenttia:
Kaupalliset realiteetit toimivat, ihmiset vaan käyvät marketeissa. Yritän ostaa ainakin kaiken keskustasta ja käyn viikottain kauppahallissa. Idea Parkiin en mene. USA:ssa näkee miten ankeita ja turvattomia kaupunkien keskustoista tulee kun kaupallinen toiminta siirtyy noihin ostoskeskuksiin.
Jos joskus autoilu käy Lahden moottoritietä, Heinolan pohjoispuolella on aabeeceen kanssa samalla tontilla Heila-maatilatori. Sieltä saa paikallisten tuottajien tuotteita. Lihatiski on erinomainen, erityisesti jos pitää kotitekoisista makkaroista. Kalatiskiltä saa usein graavisiikaa. Ja ne leivonnaiset! Perjantain vesirinkelit pakottavat poikkeamaan.
Syntymäpäivät ovat aina mukava syy kutsua ihmisiä kylään. Olitko sinä päivänsankari, jos olit niin lämpöiset onnittelut.
Ymmärrän hyvin kaipuusi pienistä kaupoista. Itse asun, pienessä maalaiskylässä ja käytän mielummin kylän omaa pikkukauppaa. On lihatiski, josta saa leikkeet sen paksuisena kuin haluat. Jos tarvitset juhliin jotain tiettyä, sitä tilataan ilman lisäkustannuksia. Viimeksi kun oli isot juhlat, kauppias toi kotiin ruokakassit, ilmaiseksi ja hymyn sai kaupan päälle.
Kerran huomasin kassalla, lomakko kotona ja kärry täynnä ruokaa. Sain seuraavana päivänä mennä maksamaan. Tänään kun tulin töistä, pysähdyin ostamaan leipää. Kylän maalaistilan tekemää ruisleipää, voi tuli Voimariini-rasiasta mutta hyvää oli.
Kiitos vinkistä. Kyllä minä joskus kesäisin siellä Heinolan suunnallakin saatan ajella. Täytyy käydä vilkaisemassa.
Idea Parkin ohi sen sijaan ajan usein. Moottoritieltä katsoen se on kammottava. Koskaan en ole poikennut. Siitä ei ole pitkä matka Pirkanhoviin. Ei sekään mikään ihannepaikka ole, mutta siitä on silti tullut taukopaikkani, sillä ei siellä parempaakaan ole.
Kiitän onnitteluista. Kyllä se oma syntymäpäiväni oli, mutta siitä on jo hetki aikaa (28.2.). Juhla seuraavana viikonloppuna.
Dessu
Lähetä kommentti