maanantai 22. huhtikuuta 2013

Yön herkkuja



 

Olen yleensä vähän kranttu suuhunpantavan suhteen. Suosin terveellisiä ruokia, kasvisruokakin kelpaa, iloitsen erityisesti itämaisen keittiön annoksista.  

Joskus kuitenkin tulee poikkeuksia. Tässä eräänä yönä astelimme herraseurassa pitkäksi venähtäneen sidosryhmätapaamisen jälkeen Helsingin rautatieaseman editse. Siinä Makkaratalon kohdalla joku meistä huomasi sattumalta - se oli kai Watkinson - että ei yöllä voi mennä aseman ohi poikkeamatta nakkikioskille.  

Asemahallin öinen ruokatarjonta ei tunnetusti ole erityisen terveysvaikutteista. Ei ole koskaan ollut eikä ole vieläkään. Moni muistaa Möttösen. Se oli aikoinaan Helsingin aseman kuuluisin annos. Iso rasvainen lihapiirakka, varsinainen lötkö, ruma kuin mikä. Ja suosittu!  

Nyt herraseurueemme meni asemahallin kojuun, jonka listalla oli makkaraa. Ostin bratwurstin ranskalaisilla, ja paljon ketsuppia päälle. Juomaksi sentään jäävesi, ei limsa.  

Jostakin muistin salatuista sopukoista nousivat esiin nuoruuden nakkikioskit. Jyväskylän kirkkopuistossa oli yksi, joka tuli tutuksi. Sieltä sai aina ison annoksen makeaksi kuullotettua sipulia kaikkiin annoksiin. Se peitti alaikäisen hengityksestä kotona kielletyt aromit. Tukholmassa sai Sibyllakorv med mos -annoksen päälle kauhallisen bostongurkaa.  

Erityistä nostalgiaa jokainen 70-luvun Suomessa junareissuilla kulkenut tuntee maaseudun ja pikkukaupunkien asemaravintoloiden tarjontaan. Niissä oli muutakin kuin makkaraa. Katsokaa kuvaa - sen saa suuremmaksi klikkaamalla. Tarjolla oli monenlaisia herkkuja kansalliseen makuun. Tuollaisissa paikoissa minäkin muistan usein reissuillani poikenneeni. Huomaattehan alaosan tiukat ukaasit nuorisolle. Ne taisivat kuitenkin jäädä tyhjäksi julmisteluksi. Olen muistavinani, että syntymävuoden kohdalta väärennetty teinikortti kelpasi vaikka missä. Tosin kokemukseni oli 60-luvun puolelta.  

Kuva on vuodelta 1977 tai -78, selvästikin vapun aikaan. Sen voi päätellä alalaidan toisesta lapusta, josta ilmenee, että ravintolan lista elää vuodenajan herkkujen tahdissa.
 
 

 

3 kommenttia:

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jyväskylästä sai ja varmaan saa edelleen annosta nimeltään "sitä sun tätä" (makkaran paloja ja ranskalaisia) . Myyjä kysyy tuleeko kaikilla mausteilla ja siihen kuuluu sanoa, että jätetään vähän muillekin.

Unknown kirjoitti...

Tukholmassa syön aina varmkorv, se on vaan niin hyvää.

Suomessa käyn harvoin nakkikioskilla, taitaa olla 10 v edellistä käynnistä. Aamulla luin "yön herkuista" ja koko päivän pohdin, miltäköhän lihapiirakka maistuisi nykyään.

Dessu kirjoitti...


Olen tainnut joskus tuollaisen "sitä sun tätä" -annoksen ostaa, mutta tämä loppuosa ei ole silloin ollut käytössä. Mutta siitä onkin jo kauan.

Gatukök-muistikuva Tukholmasta, taisi olla Humlegårdenin kirjaston edessä 1970-luvulla: kaverini, jonka ruotsin kielen ääntäminen ei ollut aivan parasta luokkaa, tilasi kioskilla "en grillad med mos" mutta äänsi sen suunnilleen "mus". Myyjä vastasi naama vakavana: "Mus? Sådana har vi inte, inga råttor heller."