keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hamsterin vikaa



Katse nappasi antikvariaatin hyllystä siniselkäisen kirjan. Tuttu kirjasarja lapsuudesta, tuntomerkkinä juuri se sininen selkä. WSOY:n Nuorten toivekirjasto. Pitihän se kirja ottaa käteen ja katsoa tarkemmin.


Se oli Aaro Hongan "Viakkaat vaeltajat". Tuttu kirja jostakin sieltä kymmenen ikävuoden paikkeilta. Muistikuvan mukaan se oli hauska kirja, koulupoikahuumoria, viisastelua, kujeita, jekkuja, seikkailua. Saman tekijän "Juanikkaat virtaheposet" nousi heti mieleen, mutta sitä ei hyllyssä näkynyt. Ne olivat ihmeteltävän rentoja kertomuksia, kun otti huomioon, että kirjoittaja oli ammatiltaan rehtori. Sellaistenhan kuuluisi olla pelottavia, ei mitään veitikoita.

Pitihän kirja ostaa, ei ollut kalliskaan.

Kotona sitten selailin ja yritin vähän lukea, mutta päätin siirtää myöhemmäksi. Ei oikein lähtenyt imemään. Ehkä sitten kesällä Längelmäveden rantaniityllä kukkien seassa.

Tuli kyllä epäilyjäkin mieleen. Olikohan tämä nyt tarpeellinen ostos? Minulla on kesäkodissani isot pinot Nuorten toivekirjastoakin, enkä ole koskaan aikuisiällä niitä lukenut. Päin vastoin olen miettinyt, mihin saisin kirjapinot annetuksi. Haluaisiko joku niitä? Antikvariaatteihin ne eivät kelpaa mutta roskiinkaan ei sielu siedä kirjoja heittää. Aittani ullakolla on kyllä tilaa ja siellä on kaikenlaisia muitakin pinoja. Mutta ei minun silti kannata yrittää olla Kansalliskirjaston kilpailija.

Keräilyarvoa sarjoilla saattaisi olla, jos sarjat olisivat täydelliset ja hyväkuntoiset. Kumpikaan ehto ei täyty. Nuorten toivekirjastoa näyttää listan mukaan ilmestyneen yhteensä 265 kpl. Tummemman sininen selkämys on sitä "oikeaa" sarjaa, vaaleampi joko uusintapainoksia tai vähän jälkijättöisiä osia. Minun ikäpolvelleni sarja oli hyvin tuttu ja runsaasti luettu, mutta nykylapset eivät sellaisista piittaa. Liian vanhanaikaista ja sen myötä liian tervehenkistä. Ei actionia, ei huumeita, ei seksiä.

Minussa on hamsterin vikaa. Kaikenlaista kertyy enkä kykene poistamaan. Minulla on kirja- ja lehtisarjoja vaikka kuinka paljon. Filmihullu-lehteä on ullakolla noin 30 vuotta ja lisää tulee. Parnasson sentään sain katkaistuksi. Kielikello-lehteä on parikymmentä vuotta. Tammen Keltainen kirjasto karttuu kaiken aikaa. Ja monta muuta.

Kuva näyttää, millaiset pinot Nuorten toivekirjastoa minulla on kesäkotini aitan ullakolla. Nyt ostin pinoon yhden lisää.












5 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Puutuit minulle ajankohtaiseen aiheeseen. Minulla on iso kirjasto, lähes 90 neliön asunnon jokainen mahdollinen seinämetri jo kirjahyllyn peitossa. Niissä on monen alan spesiaalikirjallisuutta, erikoisuuksia ja harvinaisuuksia. Yhdelläkään jälkeläisellä ei ole mahdollisuutta ottaa kirjastoa kokonaan. Itse asiassa heilläkin on kirjoja hyvin paljon. Divariin kirjoja ei saa, ja vähintään kolmannes on muulla kielellä kuin suomi. En tiedä mitä tehdä. Ennen kuolemaa olisi hyvä saada jäämistö vähän yksinkertaisemmaksi käsitellä, mutta paperinkeräykseen en jukoliste halua kirjojani ja papereitani viedä...

Anonyymi kirjoitti...

Hei, anna lahjaksi niille suvun pienimmille. Itse kerään tai vain tavattuani ostan juuri tuommoisia teoksia...kansikuvat ja mustavalko viivapiirrokset kirjojen sivuilla myös houkuttelevat. Kirjaa ei saa heittää roskikseen...näin ajattelen; kuin unohtaisi sen perimmäisen elämästä--sielun vaalimisen.
...Lastenkoteihin voi myös tehdä lahjoituksia ja kirjahan on mitä suuremmoisin aarre sekä elämys- lapsellekkin.
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

...Itse pidän juuri tuon ajan lastenkirjoista;Yrjö Kokon Pessi ja Illusia, Kirsi Kunnas, Anni Polva, Tove Jansson, Aale Tynni...
-unna-

Anonyymi kirjoitti...

Minä keräsin Nuorten Toivekirjastoa, mutta en enää, koska tilat puuttuvat. Varastossa ovat. Mustaselkäiset Sapot annoin ilmaiseksi yhdelle, joka tykkäsi niitä lukea.

Waltareitakin joskus keräsin, siihen väsyin kun hinnoittelu alkoi olla kipeää. Jopa kirjakerhopainoksilla oli iso hintalappu ja minulle kelpasivat vain ensipainokset.

Nuorten Toivekirjastossa on monia hienoja, jotka tuntuvat siltä vielä nykyäänkin, mm. Huckleberry Finn,yksi maailmakirjallisuuden suurista. Nuo kuvan oikean puoleisimman kasan alimmaiset voi suosilla heittää roskiin, jos sisällön puolesta ei jaksa lukea.

Jari

Dessu kirjoitti...

Eivät minullakaan kaikki NTK:n kirjat ole noissa valokuvan pinoissa. Kotona kirjahyllyssä arvopaikalla ovat Huckeberry Finn, Tom Sawyer, Prinssi ja kerjäläispoika, Aarresaari, Robin Hood, Sukelluslaivalla maailman ympäri ja Viimeinen mohikaani. Suuria klassikoita kaikki, ei mitään kesämökin ullakolle siirrettävää tavaraa.