perjantai 14. marraskuuta 2014

Eivät miehet syö pullaa



Tuttu nuoripari oli muuttamassa yksiöstä kaksioon. Menin apumieheksi kantamaan tavaroita muuttokuormaan.

Ei minusta paljon apua ollut. Kannoin muutaman mustan jätesäkin, joissa oli pehmeää tavaraa. Huomasin heti, että minun on syytä olla tarkkana, etten ole tiellä, kun riuskat nuoret miehet kantoivat painavan näköisiä huonekaluja kolmannesta kerroksesta portaita pitkin alas. Minä livahtelin säkkieni kanssa siinä seassa hissillä.

Ohimennen kehaisin nuorta rouvaa - sukulaistani - että kyllä hän on löytänyt riuskaan tuntuisen miehen. Muuttotouhu näytti todella tehokkaalta ja vauhdikkaalta. Siihen nuori rouva ensin vähän myöntelikin mutta totesi sitten:

- Kyllä se kuitenkin samanlainen peruslaiska on, niin kuin miehet aina.

Jaaha, niinkö? Siihen en harmikseni keksinyt mitään terävää kommenttia. Mitäpä siihen voisi keksiä?

Termoskannusta minulle tarjottiin kahvia ja paperipussista munkkipossuja. Kahvi kelpasi, possu ei. Syy tuli ymmärretyksi ilman sanojakin, kun vähän käytin merkkikieltä.

- Olisihan minulla tavallista pullaakin pakkasessa, hän pahoitteli. Mutta eiväthän miehet syö pullaa.

Niin. Emmehän me. Mitäpä siihen sanoisi? Ei yksittäisen faktatiedon saa antaa pilata hyvää teoriaa




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Belle image, une belle idée.
Meubles sont raz de marée.
Beaux meubles!
-

Anonyymi kirjoitti...

Kompastelulystiä...sokeria...rommia...pullaa?
Torvi&pasuuna&teepannu

Kari Rydman kirjoitti...

Ainakin kävi selväksi kuka tuossa perheessä on mielipidejohtaja... Kiltin miehen on varmaan saanut.

Dessu kirjoitti...


Mielipidejohtajuudeksi oli selvä yritys havaittavissa, mutta se kohdistui minuun, sukulaissetään. En usko, että niin riuska aviomies helposti luopuu mielihaluistaan edes painostuksen alaisena.

Mikä ihmeen rommi, Unna / Murmur?

Dessu