Jostain
luin, että vinyyliäänilevyjen kysyntä on lisääntymässä.. Onhan siitä ollut
epämääräistä puhetta jo siitä asti, kun cd-levyt valloittivat markkinat.
Tarkkakorvaiset väittävät, että vinyyli toistaa äänen luonnollisemmin. Minä en
eroa kuule, mutta tunnelma on kyllä parempi, kun saa pitää kunnon LP-levyä ja
koteloa kädessään. Vielä huonommalta tuntuu, jos ei saa pitää kädessään yhtään
mitään, jos musiikki virtaa jostain olemattomasta "pilvestä".
Tai
sitten käsituntuma on vain nostalgiaa. Minun nuoruudessani ei ollut muuta kuin
vinyylilevyjä ja avokelanauhureita. Levyt ovat edelleen olohuoneeni hyllyssä.
Niitä on aika paljon, Beatlesia ja muita aikakauden mestareita. Paljon on myös
kotimaisen Love Records -firman tuotteita. Niistä tuli juuri äsken Yle-Teemalta
kiinnostava ohjelma, kun aiheena oli Love-levyjen yksi perustajajäsen, Atte
Blom.
Jos
siis vinyyli palaa, minä pääsen kukoistamaan. En suostunut heittämään levyjäni
pois, vaikka sain pilkkaa osakseni modernin ajan miehiltä, jotka ihmettelivät,
miksi pidän vielä tuollaisia hyllyssäni. On minulla soitinkin. Nyt kuulemma
tehtaat taas valmistavat soittimia vinyylin kuunteluun. On myös erikoistuneita
levykauppoja, ainakin Viiskulmassa ja Kalliossa.
Tänään
tuli huonojakin uutisia, mutta ei niistä niin väliä. Hesarin Torsti tietää
-palstalla kysyttiin C-kasettien, VHS-kasettien ja avokelanauhojen
säilyvyydestä kylmässä tilassa. Minulla on kaikkia niitä tallessa kesäkotini
aitan vintillä. Eivät Torstin mukaan säily hyvinä.
Tätä
en isommin sure. Tärkeintä on, että LP-levyt ovat olleet aina sisällä
lämpimässä.
On
minulla tallella avokelanauhurikin, toiselta nimeltään magnetofoni. Se
sijaitsee kaupunkikotini ullakolla, kylmässä tilassa. Sellaisia ei taida enää
kenelläkään olla käytössä. Kävin valokuvaamassa sen. Kannen alla oli nauha
jäänyt paikalleen. Arvioin, että se on seisonut siinä noin 35 vuotta. Jos nyt yhtään muistan,
magnetofonini käyttö loppui suunnilleen 1980. Magnetofonin paluusta yleiseen
käyttöön ei ole toiveita, siitä olen varma, sillä sen oli käyttö aika hankalaa.
Mutta äärimmäisen merkittävä sukupolvikokemus se oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti