Ostin
divarista vanhan ruotsinkielisen keittokirjan. En minä sitä itselleni, aion
antaa sen vähän vitsimieliseksi lahjaksi eräälle nuorelle avorouvalle.
Avopariskunnan varsin nuori miespuolinen jäsen saa myös vanhan kirjan. Sen nimi
on "Några ord till gossar som fyllt 15 år", (av Max. Oker-Blom, D:r
med.; docent i fysiologi).
Vähän
tällaista setämäistä / tätimäistä venkoilua. Fysiologian dosentin kirja näyttää
olevan vanhakantaista kristillissiveellistä varoittelua kaikesta siitä
turmiollisesta touhusta, jota nuoren miehen mieleen saattaa juolahtaa, kun
naispuolisia henkilöitä on näkyvissä. Marttaliiton keittokirja taas sisältää
tiukkaa tekstiä naispuolisille kotiorjille, jotka saavat tässä ohjetta
kodinhoidon jokaista käännettä varten.
Divarissa
en huomannut, että kirjan välissä oli kuivattuja ruusunkukkia. Se paljastui vasta
kotona, kun aloin selata kirjaa. Ties kuinka kauan nämä kauniit entiset kukat
ovat siellä odottaneet löytäjäänsä, ehkä kokonaisen ihmisiän.
Varovasti
siirsin löydön skannerin lasilevylle ja otin kuvan.
Tällaisten
kirjojen asenneilmapiiri on niin mennyttä aikaa kuin mikään olla voi. Nykyisin
ne toimivat vitsinä. Nykynuori saa niistä aiheen ihmetellä, tuollaistako elämä
silloin muinoin oikeasti oli. Toisaalta on terveellistä huomata, että on
nykyajassa vieläkin jäljellä rippeitä tuollaisesta asenteesta. Ettei peräti
olisi lisääntymään päin?
* *
*
Toivotan
blogin naispuolisille lukijoille hyvää kansainvälistä naistenpäivää
(viralliselta nimeltään "Yhdistyneiden
kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”).
Ettei
toivotuksen sävyksi jäisi tuollainen edellä kuvattu esipatriarkaalinen ja
sovinistinen ilmapiiri ja kuivatut ruusut, liitän tähän onnittelukukiksi kuvan
Längelmäveden rannalla sijaitsevan kesäkotini seinustalla kasvavista
kurjenkelloista. Se on mielikukkani, siksi valitsen sen tähän näin tärkeään
tehtävään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti