Istuttiin
iltaa, käyttäydyttiin arvokkaasti päivän kunniaksi. Oltiin pyhäpuvussa.
Luettiin
runoja ja mietelauseita. Tuli tällainen:
Tuttu
runoilija mutta vieraampi runo. Aiheutti keskustelua.
Minä
pistin aiheen innoittamana ulkomuistista lisää eksistenssipohdintaa. Mestarini
oli Uuden Suomen pakinoitsija Väinö "Olli" Nuorteva ja hänen
Shakespeare-vaikutteinen Hamlet-tulkintansa:
"Jos ei on ei, niin
onko on on? Tietysti on on on. Mutta eikö siis ei ole ei? Ei, ei ei ole ei,
vaikka on on on, jos on. Tahi ei."
En
ole varma, tykättiinkö. Ehkä tykättiin, ehkä ei. Tulipahan sanotuksi.
Kuvassa
sata lippua juhlatalon edustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti