Tervehdys,
hyvät lukijat. Olen palannut joulukiertueeltani. Rymysin ympäri maita ja
mantuja joulunpyhien ajan. Nyt on aika rauhoittua. Julistan siis Suomen
Töölöntorilta joulureuhan lopetuksen.
Hauskaa
oli, enimmäkseen. Ei kuitenkaan lentokoneessa menomatkalla Brysseliin. Se
tärisi ja nytkähteli niin että pelkäsin sen hajoavan pirstaleiksi. Ties mitä
turbulensseja ja ilmakuoppia osui reitille. Onneksi lentotäti möi juomia, se
helpotti oloa - pikkuisen, ei paljon.
Turbulenssit
ja ilmakuopat ovat nyt ilkeämielisesti seuranneet minua Töölöntorin reunalle
asti. Kotitaloni hissi (kuva) on nimittäin ruvennut tärisemään ja nytkähtelemään.
Huomautin häiriöstä huoltoyhtiölle, mutta eivät he ainakaan vielä ole
poistaneet ilmakuoppia.
Hississä
ei valitettavasti ole hissitätiä myymässä helpottavia juomia, joten joudun
käyttämään muita konsteja säilyttääkseni mielenrauhani. En mene hissiin vaan
kävelen portaita pitkin. Viidenteen kerrokseen on paljon portaita, mutta mieluummin sen teen kuin ajan
turbulenssi-hississä. Ylöspäin kävely menettelee, mutta alaspäin on vaikeampaa,
sillä polvi kiukuttelee vastaan. Ateneumin pitkissä portaissa se vaiva alkoi,
nyt se häiritsee jo kotiportaissakin. Mutta onneksi vain alaspäin.
On
muitakin terveydellisiä harmeja Belgian-tuomisina. Tai ehkä pikemminkin
esteettisiä harmeja. Brysselissä en nimittäin koskaan onnistu välttämään
paikallista suklaata, vaikka hyvin tiedän mitä siitä seuraa: finnejä naamaan.
Nyt niitä
taas on, onneksi parta peittää suurimman osan. Vanhastaan tiedän, että kestää
melkein kuukauden ennen kuin viimeinenkin muisto herkullisesta belgialaisesta
suklaasta on poistunut. Onneksi herkullisesta belgialaisesta oluesta ei jää
näkyviä muistoja kotiin tuotavaksi.
Kotiin
päin en matkustanut lentokoneella vaan junalla Tukholmaan asti. Siitä pidän.
Pysähdyin Kööpenhaminassa yöksi, mutta en yöpynyt aseman penkillä niin kuin
nuorena interreilaajana 70-luvulla. Harmi sekin, siinä aseman yötunnelmassa oli
oma romantiikkansa.
Tukholmassa
viivähdin pari päivää tuttavissa, sitten tulin kotikunnaille, jossa
junamatkustelu jatkui vielä.
Nyt olen
kotiutunut enkä ihan heti suostu lähtemään Helsingistä minnekään. On rauha
maassa.
=========
P.S. Jotain merkillistä on Bloggerissa tapahtunut poissa ollessani. Se ei enää antanut minun siirtää kuvaa tietokoneeltani tähän tekstiin. Mikä uudistus tämä on? Protestoin!
