Jo ennen
joulua kävin siirtämässä kellarikomerossa sukset peräseinältä lähelle ovea.
Samoin sauvat. Monot löytyivät vaatekomeron takaosan lattialta muiden
jalkineiden takaa. Pipo löytyi muiden villavaatteiden seasta, samoin
kaulaliina. Kaikki oli valmista, ei muuta kuin ryntään ladulle Latu löytyisi Keskuspuistosta, kunhan
kävelisin sukset kainalossa Töölöntorilta alas Stadionin reunalle ja siitä
vanhan jäähallin ohi Auroran sairaalan laidalle. Siitä ratsastuskentän kohdalta
alkaa latu, jota pitkin voisin hiihtää kuinka kauas tahansa (perinteisellä
tyylillä eli "pertsalla", ei vapaalla tyylillä!).
Romanttinen
haave. Ei toteutunut.
Kuvassa
näkyvät menneen talven lumet (siinä kuvan keskipaikkeilla). Kuvan päivämäärä on
27. helmikuuta 2014. Minulla on siis kohtalaisen pätevä perustelu sille, miksi
en tänä talvena lähtenyt hiihtämään. Viime talvena oli jokin muu perustelu, en
enää muista, mikä.
Kun
reaalimaailma pettää, jäljelle jää fantasiamaailma. Sellainen löytyi - kuten
monessa muussakin asiassa - runoilija Aaro Hellaakoskelta. Siteeraan tähän
toteutumatta jääneen haavekuvan.
SUKSILAULU
(kokoelmasta Jääpeili - 1928)
Suksien sihinä hangen
rytmissä riemukkaassa
puoliksi ilmassa
puoliksi maassa
käärmeenä lentäin
lintuna matain
tuolle puolen
tuttujen ratain
hankien veistos
marmorimattona mailla
valon ja varjon
herkkyys vertoja vailla.
suksi sen tuntee:
hangen pintojen sulon
hangen neitseys tuntee
suksimiehen tulon:
liukuva käsi
iholla valkealla
ystäväsi
hengityksen alla.
- - -
Millaisen
elämyksen olenkaan menettänyt. Ilmastonmuutos vaikuttaa jo tähänkin? Kävin
siirtämässä sukset pois kellarikomeron ovenpielestä ja monot pois vaatekomeron
etuosasta. Pipo saa pysyä siinä missä tähänkin asti.
