Kaupan
kassalla joku jumitti. Ensin kassatytön piti lähteä punnitsemaan banaanit, kun
asiakas ei itse ollut sitä hoksannut tehdä. Sitten jonkun tavaran viivakoodi
oli rikki ja kassatyttö joutui näpyttelemään sen manuaalisesti, eikä onnistunut
ensiyrityksellä. Sitten kassan tupakkatelineestä puuttui juuri se laji, jonka
asiakas halusi, ja tytön piti hakea se viereisen kassan telineestä. Lopuksi
asiakkaan maksukortti ei meinannut kelvata koneelle, vaikka siitä moneen
kertaan pyyhittiin pölyt ja rasvat.
Jono
kasvoi ja yksi jonottajista alkoi käydä kuumana.
Kuultiin
huutelua, ikäviä sanoja sekä jonottajalle että kassatytölle. Vastoin odotuksia
huutelija ei ollut mikään syrjäytymisvaarassa oleva kaljajanoinen resupekka
vaan tyylikkäästi pukeutunut nuorehko herra. Jos olemuksesta jotain voi
päätellä, luokittelisin hänet uraohjusten luokkaan, sellaiseksi salkkumieheksi,
joilla on aina sata lasissa ja kyynärpäät ojossa tekemään bisnestä.
Vanhempi
nainen jonossa kuunteli aikansa äänekästä sättimistä ja kääntyi sitten
salkkumiehen puoleen ja lausui:
"Kannattaisi
varmaan ryhtyä buddhalaiseksi ja ruveta meditoimaan, jottei hermostuisi noin
pienestä."
Naisissa
asuu viisaus.
Kuva ei ole siitä kaupasta, josta kerroin, vaan Elannon kassalta 1950-luvulla. Silloin ei kiukuteltu kassajonossa, luulen.
