Kuljen
mielelläni kirjailijoiden jäljillä, kuten blogin lukijat ovat varmasti vuosien
varrella havainneet. Ei riitä, että luen. Käyn myös katsomassa paikkoja, joissa
lukemani teksti on kirjoitettu.
Päättyneenä
kesänä yksi kohteeni oli runoilija Einari Vuorela (1889 -.1972). Vuorela taitaa olla jo
unohtumassa nykylukijoilta. Niin ei saisi käydä. Hän kuuluu suurten mestareiden
joukkoon. Ikäpolveni ihmiset ja nuoremmatkin luultavasti tuntevat Vuorelan
tuotantoa, ainakin kansakoulun lukukirjoista. Tunnetuin taitaa olla tämä,
häikäisevän hallittu iso tarina vähin sanoin.
Vävy
Oli synkeä salo.
Meni tie.
Tuli talo.
Oli loimuava takka.
Oli tyttö.
Oli akka.
Soma puheitten sävy.
Tuli yö.—
Olin vävy.
Vuorelan
kotitalo sijaitsee vähän samalla suunnalla Suomea kuin minun kesäkotini.
Jukojärvi-niminen pikkukylä sijaitsee Multian ja Keuruun pitäjien rajamailla
läntisessä Keski-Suomessa. Siellä suurten metsien keskellä syrjässä kaikesta
sijaitsee Vuorela, Einarin ja hänen kirjailijavaimonsa Laura Sointeen kesäkoti.
Sinne menin katselemaan.
Oli vaikea
löytää. Keskisuomalainen korpimaisema oli parhaimmillaan: kinttupolkuja, mäkiä,
laaksoja, järviä. Ilmankos runoilijan yhdeksi epiteetiksi on vakiintunut
"korpirastas" Oli hänessä kyllä kaupunkilainen puolensakin. Nuorena
hän kuului boheemin Tulenkantajat-ryhmän liepeillä viihtyviin taiteilijoihin.
Tuotannossa on
paljon maalaisidyllejä mutta toisaalta myös syvämietteistä keskuslyriikkaa.
Siitä näyte:
Paimenet
Sinun helmaasi onnetar jakaa
vain riemuja elämän tien.
Minun tielläni vastukset makaa,
minä murheita metsiin vien.
Maalaisidylli
ei ollut kuitenkaan ehjä. Satuin paikalle päivänä, jolloin suomalainen
urheiluväki on katsonut tarpeelliseksi järjestää Korpirastaan kotikylään
Jukojärvelle Jyväskylän suurajojen
pikataipaleen. (Tuolla nimellä minä opin vanhana jyväskyläläisenä kilpa-ajon
tuntemaan, nykyisin sillä on jokin brändätympi nimi).
Ei se
pikataival aivan runoilijakodin nurkalta mennyt mutta ei kaukanakaan. Kylätiet
olivat täynnä yleisöä, helikoptereita lensi idyllin yläpuolella, poliiseja ja
liikenteenohjaajia oli häiriöksi asti.
Toisaalta
olinhan minäkin autolla liikkeellä. En kuitenkaan ajanut kylki edellä, kuten
kilpailijat. Näin sen illalla urheiluruudusta. Miksi ne niin ajavat? Eikö
helpompi olisi nokka edellä?
